Voihan pa...hkura!

Jo jokin aika sitten huomasin Neppiksellä rintakehässä pienen patin nisän vieressä. Silloin kuitenkin rauhoittelin itseäni, että kyseessä täytyy olla pieni rasvapatti, kun ei se oikein ole missään kiinni. Minulle kun on eläinlääkäri sanonut, että älä huolehdi niin paljon, rahat säästyy, joten hillitsin normaalisti hysteerisen käyttäytymiseni ja annoin patin olla kuitenkin sitä sivusilmällä seuraten. Nyt sitten huomasimme, että patti on saanut pari kaveria muodostaen pahkuran nisän viereen. Nyt en voinut antaa asian enää olla, joten kiikutin Neppiksen torstaina eläinlääkärille, joka vahvisti epäilykseni tosiksi: kyseessä on maitorauhaskasvain. Tottakai Neppiksellä on juuri juoksut, että ei pääse vielä muutamaan viikkoon leikkaamaan. Onneksi pahkura on kuitenkin vielä pieni, niin tulevaisuus näyttää hyvältä. Jos pahkura olisi yli 3 cm, niin ennuste olisi kuulemma huonompi. Siispä nyt kuumeisesti odotetaan, että Neppis pääsee hoitoon. Leikkauksessa poistetaan pahkura ympäröivine ihoineen ja samalla poistetaan kohtu, että riski uusiutumisesta pienenee. Tuo ei haittaa lainkaan, kun eihän Neppis halostukoira ole. Ja vaikka olisikin, niin kyllä se Neppiksen terveys menisi edelle. Nyt sitten tulee taas Neppikselle määrittelemättömän pituinen treenitauko. Ja mitä minä tästä opin -kannattaa ennemmin katsoa kuin katua, eli tulen taas olemaan normaali hysteerinen itseni, jos jotain koirilla epäilen -ellen tämän jälkeen jopa pahempi! ;)


No sitten vähän iloisempia juttuja. Käytiin tänään (tai itseasiassa eilisen puolella) Mintun kanssa hallilla vähän treenailemassa. Hilmalla kulkee nyt lujaa! Se malttaa keskittyä tekemiseen ja pinkoo innolla radat läpi. Keinu alkaa olla meillä valmis. Siinä edistyttiin melko nopeasti, kun ei ollut liikkeestä moksiskaan, niin laajensin vain keinun liikerataa parilla kerralla ja päästiinkin tekemään koko keinu tuosta vaan. Onhan se semmoinen rämäpää, etten toisaalta ole yllättynyt. Nyt sitten otettiin keinua yksittäisten hyppyjen kanssa ja hyvin sujuu. Kepeillä nyt on tapahtunut jonkinnäköistä edistymistä. Tänään laitoin puolikkaisiin keppeihin ohjurit ja otin käyttöön tiistain treeneissä saamani neuvon, että jokaisen keppivälin kohdalla sanon käskyn, eli koira yhdistää sen pujotteluliikeeseen. Tämä alkoi toimia! Purin osan ohjureista ja edelleen sujui. Kylläpä helpotti itseä, kun edistymistä alkoi tapahtua kepeillä Hilmankin kanssa! Nyt kun vielä saisi sen hyppäämään pituuden JOKA kerta, eikä vain silloin, kun sattuu huvittamaan -silloin kun ei huvita, niin kävelee yli. Muutenpa alkais näyttää aika hyvältä.

Kerttu oli mukana hallilla hengailemassa ja enää ei jännittänyt yhtä paljon kuin tiistaina, olihan siellä huippu Minttu-kaveri! Innolla tytsy tutkiskeli paikkoja ja katseli, mitä se Minttu touhusi. Kokeiltiin tehdä putkikin ja pari kertaa päästiinkin putken läpi. Putki onkin aika tuttu kotoa, kun Kerttu tykkää rällätä meidän pikkuemännän ryömimistunnelissa. Nyt sitten odotellaan, josko talvella olisi pentuagilitykurssia tarjolla!

Kyllä touhuaminen ramasee!